Virolaiset herkut lähikaupasta: kama, kilu ja musta leipä

Viro on Suomesta katsottuna niin lähellä, että sen ruokakulttuuri tuntuu yhtä aikaa tutulta ja vähän vieraalta. Ruisleipää syödään molemmin puolin Suomenlahtea, samoin silakkaa, perunaa ja hapankaalia. Silti virolaisessa ruokapöydässä on asioita, joita suomalainen ei välttämättä tunne ja jotka on helppo ottaa omaan keittiöön. Yhteisiäkin ruokia on: Virossa rosolje on punajuurisalaatti, johon sekoitetaan usein silliä ja lihaa ja joka sidotaan kermaisella kastikkeella.

Kama, paahdettu jauho

Kama on paahdetuista viljoista ja palkokasveista jauhettu seos. Tyypillisesti siihen kuuluu ohraa, ruista, kauraa ja hernettä, jotka paahdetaan ennen jauhamista. Tuloksena on pähkinäinen, hieman paahteinen jauhe, jota ei paisteta eikä keitetä vaan sekoitetaan suoraan kylmään maitotuotteeseen. Perinteisesti kamaa on sekoitettu piimään tai kefiiriin, nykyään myös jogurttiin, ja makeutukseen on käytetty hunajaa tai sokeria.

Virossa kama on arkinen aamupala ja välipala, mutta siitä tehdään myös jälkiruokia ja leivonnaisia. Suomalaiselle maku voi muistuttaa talkkunaa, eikä se ole sattumaa: talkkuna on samaa sukua, paahdetuista jyvistä jauhettu, ja sitä tunnetaan erityisesti Itä-Suomessa.

Kiluleipä ja musta leipä

Kilu eli kilohaili on pieni Itämeren kala, joka Virossa säilötään usein mausteliemeen. Vürtsikilu eli maustekilu on tuttu monelle Tallinnan-matkaajalle. Klassinen tapa tarjota sitä on kiluvõileib: tummaa ruisleipää, voita, keitetyn kananmunan viipale, päälle fileoitu kilu ja hiukan tilliä tai ruohosipulia. Suomessa samaa kalaa myydään usein anjoviksena, joka on sekin mausteliemessä säilöttyä kilohailia. Leipänä on virolainen musta leipä, joka on usein hieman makeampaa ja tiiviimpää kuin suomalainen hapanleipä, koska taikinaan lisätään monesti mallasta tai siirappia.

Kohuke ja muut kylmähyllyn herkut

Kohuke on pieni, tavallisesti suklaalla kuorrutettu rahkapatukka, jota myydään kaupan kylmähyllyssä. Se on Virossa niin suosittu, että makuja on lukemattomia. Juhla-aikoina pöytään kuuluvat myös sült eli hyytelöliha sekä joulun verimakkara, verivorst, jota syödään puolukkahillon kanssa.

Ohra, kaali ja peruna

Virolaisen arkiruoan perusta on samoissa aineksissa kuin suomalaisenkin: perunassa, ohrassa, kaalissa ja sianlihassa. Eteläisen Viron Mulgimaalta tulee kaksi tunnettua ruokaa. Mulgipuder on perunasta ja ohrasuurimoista keitetty sakea puuro, jonka päälle paistetaan pekonia ja sipulia. Mulgikapsad taas on hapankaalia, joka haudutetaan sianlihan ja ohrasuurimoiden kanssa pehmeäksi. Molempien tausta on maaseudun talvikeittiössä, ja niitä syödään yhä sekä kodeissa että ravintoloissa.

Hapankaali on Virossa muutenkin tärkeä. Sitä tehdään kotona, ja jouluna se kuuluu pöytään verimakkaran ja sianpaistin rinnalle.

Kun virolaisia tuotteita tulee vastaan lähikaupassa, niitä kannattaa kokeilla rohkeasti. Jos haluat laittaa ruokaa niin kuin virolaisissa kodeissa, sivustolla lihtsadretseptid.ee on paljon yksinkertaisia arkireseptejä viron kielellä, ja suomalainen ymmärtää niistä yllättävän paljon jo sukukielen ansiosta.

Kamavaahto jälkiruoaksi

Kamasta syntyy nopea jälkiruoka, joka on Virossa tuttu kesäjuhlien ja sunnuntaiden pöydistä. Kermavaahto tekee siitä kevyen, puolukka tuo kirpeyttä. Jos kamajauhoa ei löydy, tilalle voi kokeilla suomalaista talkkunaa: maku on hieman erilainen, mutta henki on sama.

Uudelle maistajalle kama on helppo tapa tutustua aivan uuteen makuun, ja sama pätee mustaan leipään ja maustekiluun. Kun nämä ovat tuttuja, voi siirtyä sültiin ja verimakkaraan.

Kamavaahto on parhaimmillaan samana päivänä, sillä kama imee nestettä ja jähmettyy ajan myötä. Puolukan tilalle sopivat mustikat tai raparperikiisseli. Kamaa voi sekoittaa myös aamupalaksi pelkkään piimään tai jogurttiin, jolloin siitä tulee täyttävä ja kuitupitoinen välipala.