Oliiviöljyn laatuluokat: mitä etiketin sanat tarkoittavat

Kaupan öljyhyllyllä oliiviöljyjä on kymmeniä, ja etiketit ovat täynnä sanoja, jotka kuulostavat hienoilta mutta joiden merkitys jää epäselväksi. Ekstra-neitsyt, kylmäpuristettu, ensimmäinen puristus: osa näistä on tarkasti säänneltyjä termejä, osa lähinnä markkinointia. EU-säädökset määrittelevät oliiviöljyjen laatuluokat, ja niiden tunteminen auttaa valitsemaan oikean öljyn oikeaan käyttöön.

Ekstra-neitsytoliiviöljy

Korkein laatuluokka on ekstra-neitsytoliiviöljy. Se on valmistettu pelkästään mekaanisin menetelmin, ilman kemiallisia käsittelyjä tai liuottimia, ja sen vapaiden rasvahappojen määrä eli happamuus saa olla enintään 0,8 prosenttia. Lisäksi öljyn on läpäistävä koulutetun maistajaraadin aistinvarainen arviointi: siinä ei saa olla makuvirheitä, ja siinä on oltava havaittavaa hedelmäisyyttä. Rasvasta suurin osa on kertatyydyttymätöntä öljyhappoa, kuten kaikissa oliiviöljyissä.

Happamuus ei tarkoita hapanta makua, eikä sitä voi maistaa. Matala happamuus kertoo terveistä oliiveista ja huolellisesta, nopeasta käsittelystä.

Maistajaraati ja makusanat

Aistinvaraisessa arvioinnissa raati etsii sekä myönteisiä ominaisuuksia että virheitä. Myönteisiä ovat hedelmäisyys, karvaus ja pistävyys. Hedelmäisyys muistuttaa tuoreita oliiveja, ruohoa, tomaatinlehteä tai mantelia, karvaus tuntuu kielellä ja pistävyys kurkussa. Tavallisia virheitä taas ovat härskiintynyt, homeinen, viinimäinen tai mutainen maku, joita syntyy huonokuntoisista oliiveista, liian pitkästä odotuksesta ennen puristusta tai öljyn vanhenemisesta.

Neitsytoliiviöljy

Seuraava luokka on neitsytoliiviöljy. Sekin on mekaanisesti valmistettua, mutta sen happamuus saa olla enintään kaksi prosenttia, ja siinä saa olla vähäisiä makuvirheitä. Neitsytoliiviöljyä näkee kaupoissa harvemmin kuin ekstra-neitsytöljyä. Lampante-öljy, jonka laatu ei riitä suoraan kulutukseen, menee puhdistettavaksi. Nimi tulee italian lamppua tarkoittavasta sanasta, sillä tällaista öljyä poltettiin aikoinaan öljylampuissa.

Oliiviöljy ja puhdistettu öljy

Pelkkä oliiviöljy on sekoitus puhdistettua oliiviöljyä ja neitsytöljyä. Puhdistettu öljy on käsitelty niin, että sen virheet ja samalla suurin osa mausta ja aromista on poistettu. Siksi tämän luokan öljyt ovat mietoja ja edullisempia. Niillä voi paistaa, mutta maun vuoksi kannattaa yleensä valita joko ekstra-neitsytöljy tai suomalaisittain rypsiöljy.

Alin kaupoissa myytävä luokka on oliivin puristemassaöljy, joka uutetaan puristuksen jälkeen jääneestä massasta liuottimilla ja puhdistetaan. Sitä ei saa myydä oliiviöljynä, vaan nimen on kerrottava, mistä on kyse.

Kylmäpuristettu ja kylmäuutettu

Ilmauksia kylmäpuristettu ja kylmäuutettu saa EU:ssa käyttää vain neitsyt- ja ekstra-neitsytöljyissä, jotka on valmistettu alle 27 asteen lämpötilassa. Useimmat nykyöljyt valmistetaan linkoamalla, jolloin oikea termi on kylmäuutettu. Ilmaus ensimmäinen kylmäpuristus on varattu öljyille, jotka on saatu oliivimassan ensimmäisellä mekaanisella puristuksella perinteisellä puristimella.

Mitä muuta etiketistä kannattaa katsoa

Laatuluokan lisäksi etiketistä kannattaa etsiä sadonkorjuuvuosi tai parasta ennen -päiväys, alkuperämaa ja mahdollinen suojattu alkuperänimitys (SAN) tai suojattu maantieteellinen merkintä (SMM). Sekoitusöljyjen etiketissä kerrotaan esimerkiksi, että öljy on peräisin useammasta EU-maasta tai myös EU:n ulkopuolelta. Öljy on parhaimmillaan tuoreena, ja tumma lasipullo tai metallitölkki suojaa sitä valolta. Englanninkielinen sana light tarkoittaa oliiviöljyn etiketissä yleensä mietoa makua, ei vähemmän kaloreita.

Mistä hinta syntyy

Hyvän ekstra-neitsytöljyn hintaan vaikuttavat sadon koko, oliivien korjuutapa ja se, kuinka nopeasti oliivit puristetaan. Varhain korjatuista, vielä vihreistä oliiveista saadaan vähemmän öljyä, mutta maku on raikkaampi ja pippurisempi. Kypsemmistä oliiveista öljyä irtoaa enemmän, ja maku on pehmeämpi. Hyvin edullinen ekstra-neitsytöljy ei siis välttämättä ole huono, mutta sen maku on usein neutraali.

Mikä öljy mihinkin?

Arjen paistamiseen sopii hyvä perusekstra-neitsytöljy tai rypsiöljy. Salaatteihin, keittojen viimeistelyyn ja leivän kanssa kannattaa valita aromikas ekstra-neitsytöljy, josta nautitaan kylmänä. Kun tietää, mitä etiketin sanat tarkoittavat, hinnan ja laadun suhdetta on helpompi arvioida, eikä hienolta kuulostava termi johda harhaan.

Öljyä voi maistaa myös kotona. Kaada lusikallinen pieneen lasiin, lämmitä lasia kämmenessä ja haista. Ota sitten pieni siemaus ja vedä ilmaa suun läpi niin, että öljy levittyy. Raikas, ruohoinen tuoksu ja kurkussa tuntuva kirvely kertovat tuoreesta öljystä. Jos öljy haisee kynttilävahalta tai vanhalta voilta, se on todennäköisesti härskiintynyt.